Vaatemuodin uudet tuulet

Tällä hetkellä vaatemuoti muuttuu jatkuvasti ja se, mikä on trendikästä nyt, ei sitä ehkä ole enää ensi kuussa. Moni miettii, kuinka sitten pukeutua ja miten pysyä mukana jatkuvasti vaihtuvassa muotiviidakossa? Onneksi uusia muotijuttuja julkaistaan jatkuvasti niin lehdissä kuin internetissäkin.

Viitseliäs voi käyttää myös apunaan esimerkiksi puhelinsovelluksia, kuten Pinterestiä tai Instagramia ja etsiä sieltä tulevan kauden tyylejä ja uusia tuulia. Vaatemuoti on hauskaa ja leikkisää eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Löydä ne itseäsi kiinnostavat asiat, korosta hyviä puoliasi, erotu joukosta tai sula mukaan – kaikki on mahdollista tänä päivänä. On kuitenkin tiettyjä asioita, jotka tuntuvat nousevan pinnalle yhä uudelleen ja uudelleen, tässä katsaus tuleviin suunnannäyttäjiin vaatemuodin saralla.

Statement-hihat

Siinä, missä hihat ennen olivat vain lämmike ja se pakollinen osa vaatetta, voivat ne nykyään olla koko vaatekappaleen juju. Ne voivat olla isot ja näyttävät sekä niillä saadaan uutta ilmettä perusvaatteeseenkin. Liehuvaa, suurta, näyttävää ja jopa kimaltavaa – tällä hetkellä mikään ei ole liioiteltua hihojen kohdalla.

Kustomoidut farkut

Enää ei farkkuja välttämättä osteta lähikaupasta, vaan halutaan laatua ja ennen kaikkea sitä hyvää istuvuutta sekä oman näköistä tyyliä. Housut voi valita ikään kuin osista rakentuneena, juuri omanlaisensa ja oman mielen mukaisena.

Pyjaman tyyliset vaatteet

Mukavuus on tämän hetken nouseva trendi. Pyjaman tyyliset vaatteet ovat ilmestyneet maailman kaduille ja ihmiset vannovat niiden mukavuuden nimiin. Ei kiristystä tai puristusta, ei epämiellyttäviä tuntemuksia, vaan mukavaa ja pyjamamaista oleilua – vähän kuin aina olisi vain kotisohvalla kaakaokupponen kädessä.

Tohvelikengät

Pyjamatyyliin tarvitaan tietysti myös kengät ja mitkäpä olisivat sen sopivammat kuin tohvelityyliset tossut. Vaikka jalkineet on tehty kestämään aivan normaalia ulkokäyttöä, ovat ne ulkonäöltään kuin tohvelit – jopa tupsut saattavat löytyä kenkiä koristamasta. Korkoa on näistä kapistuksista turha etsiä, sillä mitä autenttisemman näköiset, sitä parempi.

80-luvun paluu

Muoti kiertää aina ympyrää. Ennemmin tai myöhemmin palataan niihin aikoihin, joista joskus sanottiin “oi ei, ei ikinä enää”. Nyt trendiin ovat pikkuhiljaa hiipimässä vaikutteet neonväriseltä 80-luvulta – monen tuon ajan läpikäyneen kauhuksi, toisten ilahdukseksi. Yksi ensimmäisiä paluun tehneitä vaatekappaleita on hiihtarit eli ne legginsit, joissa oli lenkki jalan alla – ne ovat sopivat hiihtämiseen, kun ei nouse nilkka paljaaksi.

Myös valkoiset kengät ovat paluumuuttajia 1980-luvulta – silloin väri oli se suosituin sävy niin lenkkareissa, juhlakengissä kuin korkokengissä. Näitä voi hyvällä tuurilla onnistua löytämään esimerkiksi kirpputoreilta, mikäli jaksaa lähteä etsiskelemään.

Mielipidepaidat

Mielipidepaidat eivät ole uutta muotia, mutta ne ovat jälleen trendissä. Yleensä niiden perustana on valkoinen t-paita, johon on painettu jonkinlainen slogan. Tämän vaatekappaleen avulla on sitten helppo kertoa mielipiteensä vaikkapa maailman politiikasta, ruokavalinnoistaan tai suhtautumisestaan ylipäänsä mihin tahansa asiaan.

Neutraalit sävyt

Neonvärit saavat vielä odottaa siellä 80-luvulla, sillä nyt muotiin ovat nousemassa kaikki neutraalit sävyt. Väreissä suositaan beigeä, vaaleaa, nudea, vaaleanpunaista ja valkoista ja koko vaateparsi voi mieluusti olla samaa neutraalia värimaailmaa.

Eläinkuosit

Erilaiset eläinkuosit ja niistä erityisesti leopardikuosi tuntuvat olevan lähes joka toinen vuosi kiellettyjen listalla ja joka toinen sitä uusinta uutta. Rohkeimmat muodin edelläkävijät pukeutuvat kyseiseen tekstiiliin päästä varpaisiin tai valitsevat näyttävän leopardikuosisen takin, muut voivat piristää asuaan pienillä yksityiskohdilla, kuten samaa tyyliä edistävillä huivilla tai hansikkailla.

Samettiset materiaalit

Jokaisen syksyn luottomateriaali taitaa olla sametti. Joskus sitä on enemmän ja toisinaan vähemmän. Juuri tällä hetkellä on todella muodikasta pukeutua kyseiseen materiaaliin päästä varpaisiin. Sametista tehdään housupukuja, mekkoja, housuja ja pyjamavaatteita. Onhan se materiaalina mitä miellyttävin ja pehmein.

Suomalainen pukeutuu edelleen menneisyyttä varten

Nykyään suomalainen pystyy lähimmästä kaupastaan ostamaan samat vaatteet kuin pariisittaret omista liikkeistään, mutta tämä on vielä verrattain uusi tilanne. Suomalaisen pukeutumiskulttuuri on nimittäin lähtenyt jo kaukaa menneisyydestä.

 

Sota-aikana poikkeusaika ylettyi myös pukeutumiseen ja vaatteisiin. Asusteita ja kankaita säännösteltiin siinä, missä muitakin elintarvikkeita, joten turhaa ei hankittu eikä olisi saatukaan. Vaatteita myös kierrätettiin tehokkaasti – niitä uudelleen ommeltiin ja niistä tehtiin uusia vaatteita ja vaatekappaleita. Tuota aikaa kuvaa hyvin pitkälle viety käytännöllisyys – jokaiseen eteen tulevaan tilanteeseen oli mahdotonta hankkia tai saada omaa vaatetta.

 

Miehillä ei tietysti sodan aikana juuri omaa muotia edes ollut – he kaikki olivat rintamalla ja pitivät niitä vaatteita joka tilanteessa. Naisten yleisin vaate taasen oli yksinkertainen kävelypuku, joka koostui vaatturityönä teetetystä jakusta ja kenties miesten vanhoista pukuhousuista tehdystä suorasta hameesta. Tätä vaatepartta pidettiin käytännöllisenä ja jokaiseen tilanteeseen sopivana, siksi se olikin vaate, joka löytyi lähes joka naisen vaatekaapista. Käsivarrelle lisätty laukku ja päähän laitettu hattu koristivat vaatteen ulkoilukelpoiseksi.

 

Kotiin sodasta päästyä miehet yleensä vain poistivat asustaan arvomerkit ja sotilasvyön. Näin he saivat käyttöönsä ikään kuin siviilivaatteet – aiemmat asusteet todennäköisesti oli jo käytetty uudelleen naisten ja lasten käyttöön. Tekstiiliä säännösteltiin kansanhuoltoministeriön toimesta ja tämä päättyi vasta niinkin myöhään kuin 1949. Tämä sodan jälkeinen niukkuus ja pula vaikuttivat monella tapaa vaatetyyleihin ja muotiin. Kekseliäisyys ja omatoimisuus kukoistivat ja naiset kutoivat itse kankaita vaatteitaan varten. Näitä käsinkudottuja kankaita käytettiin niin iltapukuihin kuin takkeihin ja laukkuihinkin.

 

Muotia Pariisista

 

Kun muotia ryhdyttiin sitten seuraamaan, vaikutteet tulivat yleisimmin Pariisista. Ranskan pääkaupunki oli kärsinyt miehityksen alla, mutta sodan jälkeen pariisilainen muoti tuli valtavan nopeasti muiden maiden tietoisuuteen. Suomeen perustettiin Muotikuva-lehti ja sen päätoimittaja pääsi kerran vuodessa Pariisiin päästäkseen selville uusista muodin tuulista. Myös kaikki suomalaiset muotitaiteilijat vierailivat Ranskassa kotimaisen koulutuksen puuttuessa. Sieltä tulikin Suomeen New Look, jonka Dior toi markkinoille. Tämä tiesi hyvästejä käytännöllisille kävelypuvuille ja lämmintä vastaanottoa naisellisille vaatteille sekä tyylille. Helman tuli ulottua mieluusti pohkeen alapuolelle lähes nilkkaan ja jälleen heräsi huoli kankaiden tuhlaamisesta ja sen mahdollisesta loppumisesta.

 

Lähes kaikki asut valmistettiin kotona vielä pitkään. Ensimmäisinä valmisvaatteita ryhdyttiin ostamaan alusvaatteita, sillä kotona ompelukoneella ei trikoovaatteita voinut ommella. Myös päällysvaatteet ostettiin mielellään kaupasta, joten naisilla oli yleensä kaupasta hankitut alus- ja päällysvaatteet sekä ompelijalla teetetty puku. Miesten vaatteet ja lasten vaatteet ommeltiin yleisimmin kotona tai käytettiin kotiompelijoita.

 

Nuoriso muodin muuttajana

Suurimpia muutoksia pukeutumisen historiassa on todennäköisesti kuitenkin se, että nuoriso maailmansodan jälkeen ei halunnut enää pukeutua kuten vanhempansa olivat pukeutuneet. 50-luvulla muotia ammennettiin amerikkalaisleffoista farkkuja ja muita ulkonäköihanteita myöten. Haluttiin erottua vanhemmista, mutta tuolloin ei vielä tiedetty, kuinka se parhaiten tapahtuisi. Ensimmäisenä kuvaan tulivat nuorten tyttöjen vaatteissa olevat värit ja kuviot, vaikka leikkaukset vielä olivatkin samat kuin aikuisilla.

1960-luvun jälkeen muotiin tuli minihame, nuorisomuodin symbolit sekä hoikkuuden ihannointi. Malli-idolina oli lähes anorektisen laiha Twiggy. Tuolloin jokainen nuori tyttö halusi olla yhtä laiha. Tämän jälkeen muoti muuttui toiseen suuntaan, kun hippikulttuuri rantautui Suomeenkin ja helmat pidentyivät nilkkoihin saakka.

Samalla, kun maailma avartuu ja valokuvat tuovat uusia trendin tuulahduksia ympäri maailman, muuttuu suomalainenkin muoti vauhdilla. Vaatteista on tullut enemmän kertakäyttöistä eikä niitä juurikaan valmisteta itse, vaan lähes kaikki ostetaan kaupoista valmiina.

Vaatetuskeskukset

Blogit ja mainokset vilisevät uusia takkeja, kenkiä ja muotiluomuksia. Huippumuotia tarjoillaan jopa halvan marketin ruokaostosten lomassa, kun rekkiin on tuotu leopardijakkuja ja silkkijäljitelmiä. Muoti on nopeasti vaihtuvaa ja trendit ovat kuolleet jo estradeille astellessaan, sillä uusia on tulossa tilalle.

Kerskakulutus on edelleen aikamme vallitseva seuralainen vaikka kaiken tiedon puitteissa se pitäisi saada suljettua jo perimmäiseen komeroon. Nopeasti vaatemallistoja vaihtavat ketjuyritykset pyrkivät useimmiten tuottamaan nopeasti ja halvalla vaatteita, joihin on varaa opiskelijoillakin. Tämä taas tarkoittaa useimmiten eettisten arvojen polkemista mutta harvemmin asiakas miettii ompelijan palkkaa toisella mantereella kun itselle tärkeämpi todellisuus on täydellisen pikkujouluvaatteen metsästys.

Eettinen valinta

Eettisen vaatteen ostaminen voi tuntua helpolta mutta sitä se ei ole ilman pientä tutkimustyötä. “Made in Finland” -merkki vaatteessa kertoo ainakin sen verran, että vaatteen valmistus pohjautuu suomalaiseen työlainsäädäntöön. Sen sijaan suomalaisen valmistajan vaate sellaisenaan tai kallis hinta ei aina kerro mitään. Yllättäen osassa tutkimuksista jopa suuret vaateketjut ovat pärjänneet paremmin kuin osa pienistä, paikallisia arvoja tunnustavista yrityksistä. Tämä liittyy merkin julkisuusarvoon: isot kansainväliset ketjut ovat usein tarkemman tarkastelun ja kritiikin alla kuin taas pienemmät yritykset. Niille positiivinen julkisuus maksaa jo taloudellisestikin usein vaivan toimia kuluttajien ehdoilla.

Painosta yritystä

Yhden henkilön osa voi tuntua melko vähäiseltä kun taistellaan paremman maailman puolesta tekstiilisektorilla. Kannattaa kuitenkin muistaa että kuluttajan äänellä on merkitystä ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Suomessa eettinen valinta on tunnustettu kilpailukeino, johon yritysten on totuttava. Kuluttajan kannattaakin ottaa rohkeasti yhteyttä tuotteen valmistajaan ja tiedustella valmistusprosessin vaiheita, sillä hänellä on oikeus tietää millaisista arvoista hän maksaa ja millaisia arvoja ripustaa päälleen.

Vanhentunut käsitys, jonka mukaan halpa tuote ei voi olla eettinen, routaa romukoppaan ja sinne se kuuluukin. Eettisyys ei saa olla vain tietyn ryhmän mahdollisuus vaan sen kuuluu kuulua kaikille, vaatteen kalliissa putiikissa ja edullisessa marketissa tulisi olla valmistettu noudattaen eettisiä periaatteita mahdollisimman hyvin.

Mitä eettiset periaatteet sitten ovat?

  • Vaatteen valmistuksen tulee tapahtua olosuhteissa, jotka ovat sopivat työn tekemiseen. Tilan tulee olla turvallinen ja ympäristön sopiva työn tekemiseen.
  • Työntekijän tulee saada työstään riittävä korvaus, joka mahdollistaa normaalit hankinnat, joita alueella tarvitaan elämiseen. Palkka tulee suhteuttaa kyseisen maan tulotasoon.
  • Työntekijällä tulee olla riittävästi vapaita eikä häntä saa pakottaa ylitöihin tai muuten rajoittaa hänen elämäänsä.
  • Työpaikalla tulee noudattaa työterveyslainsäädäntöä, työntekijöiden tulee voida työskennellä tiloissa, joissa ei käytetä myrkkyjä tai muita elimistölle haitallisia aineita.

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Eettisyyteen kuuluu myös oman ostokäyttäytymisen tarkastelu. Vaikka kallis hinta ei takaakaan vaatteen eettisyyttä, voi se yhdessä sen kanssa olla parhaimmillaan osa laatua. Laadukas tuote kestää useimmiten pidempään kuin halpatuote. Jokaisen kannattaakin kysyä itseltään pikkujouluostosten yhteydessä, olisiko viimevuotinen hankinta edelleen sopiva myös näihin juhliin vai tarvitaanko ehdottomasti uusi asu?

Kierrätystuote ei ole enää nolo, vaan se on parhaimmillaan pienin korjauksin juhlien upein luomus, joka kantaa ulkoasunsa lisäksi myös yllään arvoja, eettisyys ja kestävyys. Samaan aikaan kun halpaketjujen rekit täyttyvät taas uusista röykkiöistä, kärrätään kirpputoreille edellisen vuoden vaatteita. Osa eteenpäin joutavista vaatteista tulee uudelleen käyttöön ja tarpeeseen mutta osa joutuu suoraan kuormittamaan jo valmiiksi jäteongelmista kärsivää maapalloa.

Vaateostosten yhteydessä olisi parasta aina pohtia olisiko aihetta sijoittaa hieman kalliimpaan, laadukkaaseen ja eettiseen valintaan. Elleivät rahat riitä juuri silloin, on kysyttävä itseltään, jaksaako säästää ja odottaa hetken. Askeltaminen kengissä, jotka on valmistettu eettiseen periaatteisiin nojaten, taittuu kevyemmin kuin riistotehtaalta tuoduissa lenkkareissa, jonka alkuperä ei lupaa ainakaan mitään hyvää tulevaisuutta ajatellen.