Nykyään suomalainen pystyy lähimmästä kaupastaan ostamaan samat vaatteet kuin pariisittaret omista liikkeistään, mutta tämä on vielä verrattain uusi tilanne. Suomalaisen pukeutumiskulttuuri on nimittäin lähtenyt jo kaukaa menneisyydestä.
Sota-aikana poikkeusaika ylettyi myös pukeutumiseen ja vaatteisiin. Asusteita ja kankaita säännösteltiin siinä, missä muitakin elintarvikkeita, joten turhaa ei hankittu eikä olisi saatukaan. Vaatteita myös kierrätettiin tehokkaasti – niitä uudelleen ommeltiin ja niistä tehtiin uusia vaatteita ja vaatekappaleita. Tuota aikaa kuvaa hyvin pitkälle viety käytännöllisyys – jokaiseen eteen tulevaan tilanteeseen oli mahdotonta hankkia tai saada omaa vaatetta.
Miehillä ei tietysti sodan aikana juuri omaa muotia edes ollut – he kaikki olivat rintamalla ja pitivät niitä vaatteita joka tilanteessa. Naisten yleisin vaate taasen oli yksinkertainen kävelypuku, joka koostui vaatturityönä teetetystä jakusta ja kenties miesten vanhoista pukuhousuista tehdystä suorasta hameesta. Tätä vaatepartta pidettiin käytännöllisenä ja jokaiseen tilanteeseen sopivana, siksi se olikin vaate, joka löytyi lähes joka naisen vaatekaapista. Käsivarrelle lisätty laukku ja päähän laitettu hattu koristivat vaatteen ulkoilukelpoiseksi.
Kotiin sodasta päästyä miehet yleensä vain poistivat asustaan arvomerkit ja sotilasvyön. Näin he saivat käyttöönsä ikään kuin siviilivaatteet – aiemmat asusteet todennäköisesti oli jo käytetty uudelleen naisten ja lasten käyttöön. Tekstiiliä säännösteltiin kansanhuoltoministeriön toimesta ja tämä päättyi vasta niinkin myöhään kuin 1949. Tämä sodan jälkeinen niukkuus ja pula vaikuttivat monella tapaa vaatetyyleihin ja muotiin. Kekseliäisyys ja omatoimisuus kukoistivat ja naiset kutoivat itse kankaita vaatteitaan varten. Näitä käsinkudottuja kankaita käytettiin niin iltapukuihin kuin takkeihin ja laukkuihinkin.
Muotia Pariisista
Kun muotia ryhdyttiin sitten seuraamaan, vaikutteet tulivat yleisimmin Pariisista. Ranskan pääkaupunki oli kärsinyt miehityksen alla, mutta sodan jälkeen pariisilainen muoti tuli valtavan nopeasti muiden maiden tietoisuuteen. Suomeen perustettiin Muotikuva-lehti ja sen päätoimittaja pääsi kerran vuodessa Pariisiin päästäkseen selville uusista muodin tuulista. Myös kaikki suomalaiset muotitaiteilijat vierailivat Ranskassa kotimaisen koulutuksen puuttuessa. Sieltä tulikin Suomeen New Look, jonka Dior toi markkinoille. Tämä tiesi hyvästejä käytännöllisille kävelypuvuille ja lämmintä vastaanottoa naisellisille vaatteille sekä tyylille. Helman tuli ulottua mieluusti pohkeen alapuolelle lähes nilkkaan ja jälleen heräsi huoli kankaiden tuhlaamisesta ja sen mahdollisesta loppumisesta.
Lähes kaikki asut valmistettiin kotona vielä pitkään. Ensimmäisinä valmisvaatteita ryhdyttiin ostamaan alusvaatteita, sillä kotona ompelukoneella ei trikoovaatteita voinut ommella. Myös päällysvaatteet ostettiin mielellään kaupasta, joten naisilla oli yleensä kaupasta hankitut alus- ja päällysvaatteet sekä ompelijalla teetetty puku. Miesten vaatteet ja lasten vaatteet ommeltiin yleisimmin kotona tai käytettiin kotiompelijoita.
Nuoriso muodin muuttajana
Suurimpia muutoksia pukeutumisen historiassa on todennäköisesti kuitenkin se, että nuoriso maailmansodan jälkeen ei halunnut enää pukeutua kuten vanhempansa olivat pukeutuneet. 50-luvulla muotia ammennettiin amerikkalaisleffoista farkkuja ja muita ulkonäköihanteita myöten. Haluttiin erottua vanhemmista, mutta tuolloin ei vielä tiedetty, kuinka se parhaiten tapahtuisi. Ensimmäisenä kuvaan tulivat nuorten tyttöjen vaatteissa olevat värit ja kuviot, vaikka leikkaukset vielä olivatkin samat kuin aikuisilla.
1960-luvun jälkeen muotiin tuli minihame, nuorisomuodin symbolit sekä hoikkuuden ihannointi. Malli-idolina oli lähes anorektisen laiha Twiggy. Tuolloin jokainen nuori tyttö halusi olla yhtä laiha. Tämän jälkeen muoti muuttui toiseen suuntaan, kun hippikulttuuri rantautui Suomeenkin ja helmat pidentyivät nilkkoihin saakka.
Samalla, kun maailma avartuu ja valokuvat tuovat uusia trendin tuulahduksia ympäri maailman, muuttuu suomalainenkin muoti vauhdilla. Vaatteista on tullut enemmän kertakäyttöistä eikä niitä juurikaan valmisteta itse, vaan lähes kaikki ostetaan kaupoista valmiina.